Valmistuminen työvalmentajaksi

Suorittaminen, mitä se tuo mieleen siulle?

Kun olin peruskoulussa. En ollut mikään mallioppilas. Samoin en vielä kauppiksessa. Olin opettajien suosikki, jos he osasivat vetää oikeista naruista.

Erään opettajan mielestä miusta ei varmaan olisi pitänyt tulla yhtään mitään. Hän jopa tämän asian ilmaisi. Nähtyäni miut tuplarattaiden kera, nuorena äitinä. Sain onneksi sanottua hänelle, että kävin kauppakoulun loppuun ja pari muutakin sen jälkeen.

Tästä tulikin mieleeni, miten tärkeää olisi ymmärtää, mitä päästetään suusta lasten ja nuorten kuullen.
Jollekin se ”sinusta ei tule yhtään mitään” jää soimaan ikiajoiksi. Ja ehkä sitä päätä selvitellään myöhemmin ihan terapiassa asti.

Välillä sitä miettii itsekin, että onko sitä jonkunlainen suorittaja?

Nykyisin ajattelen, etten enää jaksa pomppia sinne ja tänne, jatkuvaa painetta. Haluan elämääni enemmän säännöllistä rytmiä ja tuloja.

Toisaalta, joku sisältäni huutelee… mitä sitten, jos muutat tyyliä? Tuleeko syyllinen olo? Entä jos epäonnistut? Kestänkö sen arvostelun?
- Kyllä Mie kestän. Miusta tuntuu, että oon selvinnyt kaikesta ennenkin. Se miten… onkin toinen tarina. Eli jotenkin asiat menevät vain omalla painolla eteenpäin.

Suorittaminen on monesti opittu selviytymiskeino. Peitetäänkö sillä jotakin syviä tunteita?

Koetaan ettei kelvata semmoisena, kun ollaan. Voi olla esim. Haasteita parisuhteessa tai vaikkapa jotakin häpeää, riittämättömyyden tunnetta. Mitä paikataan suorittamiselle. Ehkä itsellä ei ollut lapsena juuri mitään ja nyt haluaa paikata sen kaiken ja antaa omalle jälkikasvulle enemmän. Kaikki, kun ei synny kultalusikka suussa.
Myös suomalaisuudessa puhutaan yleensäkin ”sisusta”. Miten ollaan oltu sisukas kansa ja selvitty siitä ja siitä… kukaan ei juuri puhu siitä. Onko tällä jotakin jälkiseurauksia?

Mitä tapahtuu, jos hellittäisin?

Usein varmasti ajatellaan, ettei ehdi, ei pysty eikä voi tehdä asioita mitä oikeasti haluaisi.

Sitä voi miettiä… onko kaiken takana jokin pelko?

Mielummin voisi miettiä, mitä saan tilalle, jos luovun jostakin. Ihmissuhteita, ystäviä, uusi harrastus, uusi työ, luovuus, matkustelu, toisin sanoen ”elämälle”.
Toki ihmissuhteet voivat nostaa tunteita esiin… tärkeät asiat koskettavat syvältä. Ja siksi ne saattavat pelottaa.

Uutta harrastusta saattaa olla vaikea kontrolloida ja siksi sen aloittaminen saattaa tuntua hankalalta ”kontrolli friikille”.

Vanhasta, tutusta luopuminen aiheuttaa varmasti vieroitus oireita, kuten, mikä tahansa riippuvuus. Olisi aina hyvä punnita tämmöisten asioiden kohdalla paperilistalle, ”hyvät” ja ”huonot” puolet. Näin näkisi konkreettisesti kumpia näistä on enemmän! Olettaen, että on rehellinen itselleen.

Mikä tuntuisi omalta asialta, vaikka siitä ei saisi tunnustusta tai rahaa? Hmmm…ilman rahaa ei pysty elämään semmoista elämää, kun haluaa. Toki voisi luopua asioista.

Olisi tärkeää löytää itsensä omien intohimojen ääreltä. Niiden asioiden luota, jotka tuntuvat itselle oikeilta.
Itse odotan, että pääsen omalle pihalle hääräämään kukkien kanssa. Olen myös päättänyt pitää itsestäni parempaa huolta myös psyykkisesti ja fyysisesti. Olisi varmaan hyvä palata niiden asioiden ääreen, mistä lapsena tykkäsi. Aikaan ennen, kun ei tiennyt vielä suorittamisesta mitään. Tykkäsin tanssia, laulaa, piirtää, luovuus kukki.

Myös metsässä haahuilu Laran ❤️🐾kanssa tekee hyvää kokonaisvaltaisesti.

Ihanaa päivää❣️
❤️t.Päivi