Sie pystyt siihen!

Kuka tunnistaa itsensä sisällä asustavan kriitikon? Sen täydellisyyden tavoittelijan?

Miten tää tyyppi puhuttelee siuta? Kertooko hää siulle... miten taas mokasit? Tai taaskaan et saanu mitään aikaseksi? Miten siulle käy aina noin huonosti? Tuo toinen on paljon taitavampi, kuin sie jne.

Ensimmäiseksi pitäisi kait osata ajatella. Onko ton kriitikon puheesta miulle itelle mitään iloa tai hyötyä? Onko puheen sävy millainen? Vai onko se kenties jonkun toisen tuottamaa puhetta? (Nyt en tarkoita mitään mielensairautta).

Toinen asia mikä tulee itelle mieleen. On se, et ole itelle armollinen, myötätuntoinen. Ihan samalla tavalla, kun oot
toisille. Mieti miten ystävä puhuttelisi siuta tässä tilanteessa. Ja yritä päästä samoihin tuntemuksiin itsesi kanssa. Toki on tilanteita, mitkä aiheuttaa jännitystä, pelkoa yms.

Voiko näistä ”rupisammakoista” päästää irti? Ja keskittyä ajatuksiin mitkä tuottaa itselle hyvää mieltä. Päästä myös irti sanonnoista: Miun pitää, miun täytyy, miun on pakko jne.
Ota tilalle saan, haluan, voin, pystyn, Miulla on mahdollisuus jne. Muista! ”Kiittää” itseäsi hyvin onnistuneista jutuista. Mie selvisin. Sain tämänkin valmiiksi. Mie pystyin tähän. Onnistuin hyvin jne.

Seuraavan kerran, kun kriitikko puhuttelee siuta. Kuuntele onko hänellä negatiivista vai positiivista kerrottavaa? Lienee selvää kumpaa näistä kannattaa kuunnella😉❤️.
😘T.Päivi