”Ei toimeliaisuus ole mikään saavutus. Ei riitä, että ryntäilet ympäriinsä, aloitat kaikenlaista ja olet koko ajan kiireinen. Hyvin käytetty aika on sitä, että viet päätökseen sen minkä olet aloittanut.”
— Eknath Easwaran

Tulipa tässä mieleeni kysyä😊...Mitä työ muistatte lapsuuden haaveammateista? Oletko ajatellut...Miksi haaveilit juuri kyseisistä ammateista ja mitä ne teille edustivat? Kuinka moni päätyi lapsuutensa haaveammattiin? Omia haaveitani oli mm. Näyttelijä. Yllätys olen harrastanut näyttelemistä nuorena ja esiintynyt harrastajateatterin kautta mm. Kesäteatterissa. Toinen oli kampaaja... noh ihan kampaaja miusta ei tullut, mutta kauneudenhoitoalan yrittäjä kuitenkin. Kolmas oli lastenhoitaja. Tätäkin työtä olen mm. Toteuttanut ohjaamalla nuorena tanhu- ja tyttökerhoja, olemalla lastenhoitajana eräiden perheiden kotona ja sitten myös päiväkodissa töissä. Varmaan tämä ihmisten auttaminen ❤️on ollut miun ajatuksissa lapsesta lähtien ja sitä onkin tullut toteutettua monella tapaa.

Olen työskennellyt kahvila-apulaisena, lastenhoitajana, makkaran myyjänä, vanhusten hoitajana, toimistovirkailijana terveyskeskuksen laboratoriossa/arkistossa, erityislasten avustajana, psykiatrin avustajana ja sihteerinä, työhön osallistuvana palveluohjaajana avustajapalveluissa, toimistosihteerinä hengitysyhdistyksellä, henkilökohtaisena avustajana jne.

Kaikissa työpaikoissa viihdyin, mutta jotenkin minulla oli tunne koko ajan etten päässyt toteuttamaan itseäni, tekemään asioita omalla tavallani.

Olen kai perinyt yrittäjyyden geeneissä 😊jos niin voi sanoa.

Kun sitten 18,5 vuotta sitten olin sattumalta juoksemassa yhdessä tapahtumassa ja osallistuin siellä arvontaan. Ja voitin päävoiton minkä myötä liityin tähän edustamani yritykseen. Olin kyllä aika tietämätön kaikesta, mutta minulla oli halua oppia ja hyvä sponsori/valmentaja.

Ja näin minusta tuli oriflamelainen v. 2002. Vuonna 2003 keräsin tiimin ja minusta tuli sen aikuinen piiriedustaja. Samaan aikaan päätin, että jään kotiin kahden pienen lapsen kanssa. Halusin hoitaa heidät itse. Tämä oli sydämen ❤️asia minulle. (He ovat nyt aikuisia).

V. 2008 nousin aluejohtajaksi. Ja sitä kautta muuttui sivutoiminen yrittäminen täysipäiväiseksi.

Eli olen tehnyt välillä yrittäjyyden ohella sivutoimisia töitä.
Nyt olen ollut kohta 6v täyspäiväinen yrittäjä.

Kovasti olen opiskellut viime vuosina... joten aika näyttää mitä tässä tapahtuu 😊koskaan ei tule valmiiksi.

Niin ja koulutukset toimistotenkiikan merkantti, vanhustyön lähihoitaja, koulunkäyntiavustajan ammattitutkinto, johtamisen erikoisammattitutkinto, neuropsykiatrinen valmentaja + lukemattomat muut työn kautta tulleet koulutukset.

Kun sie heräät aamulla🤓mietitkö millaisessa mielentilassa suuntaat työpäivääsi🤔? Lähdetkö innostuneena töihin tiedostaen, että päivä on mukava 😊vai lähdetkö sillä mielellä, että pakko jaksaa 😒jotta pärjätään...

Entä onko siulla tapana pysytellä aina ns. Mukavuusalueella? Oikeastaan, jos ei uskalleta poistua sieltä... emme pääse koskaan elämässä eteenpäin. Oletteko samaa mieltä? Kun uskallamme poistua tuolta turvallisesta kehästä...voimme päästä lähemmäs itseämme ja elämäämme. Tarkastella niitä. Kun itsetutkiskelu kasvaa. Saat myös itselle voimavaroja vaikeistakin tilanteista selviämiseen. Tulet rohkeammaksi, et ehkä enää ”pelkää” toteuttaa asioita, koska myös rohkeutesi kasvaa. Kun tunnemme itsemme paremmin... pystymme parempiin ihmissuhteisiin. Kun poistut mukavuusalueelta... elät juuri tässä hetkessä. Sillä siulle ei jää tilaa muulle elämiselle.

Mielelläni lukisin teidän kommentteja myöskin😊!

❤️Mukavaa viikonloppua❤️!
T.Päivi