Kun olin lapsi. Asui lapsuudenkodissa äiti, isä ja mummo joka oli miulle kun toinen äiti ❤️. 

Perheeltä ja etenkin Mummolta sain rakkautta ja rajoja. 

Opin kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Ehkä juuri siksi halusin kouluttautua yhdeltä ammatiltani vanhustyön lähihoitajaksi. 

Olen pienestä pitäen tottunut toimimaan eri-ikäisten ihmisten kanssa. Ja siitä on todellakin hyötyä myös tässä nykyisessä työssäni. Olen ohjannut mm. Tanhu- ja tyttökerhoja yläaste ikäisenä.

Lapsuus ei ollut aina helppoa... äidin sairastelut, muuttamiset toisille paikkakunnille...

koulu varmasti kärsi sen myötä jne. 

 Itse olen yrittänyt luoda omille lapsille hyvän pohjan elämälle... 

kuten kuka tahansa vanhempi omilleen, omalla tavallaan.

Jättäydyin työelämästä sen tähden, että halusin olla heidän kanssa kotiäitinä. 

 Kiitos Oriflamen😊, että se mahdollisti asian miulle/meille.

> Ennen omien lasten syntymää työskentelin itse päiväkodissa, erityislasten parissa. Ajatus siitä, että veisin omat lapseni hoitoon ei tuntunut omalta jutulta. 

Niimpä tein aika isoja valintoja elämässä.

Harvemmin kerron näitä asioita... ainakaan julkisesti...mutta...

Miuta on kiusattu koulussa murteen ja ääneni tähden... 

Vaikka olen "aina" ollut puhelias. "Joskus ehkä liiankin"...

Olen saanut tehdä töitä sen kanssa, että uskallan esiintyä ja puhua... koska ajatus siitä, että miulle nauretaan oli jonkinlainen peikko. 

Harrastin nuorempana laulamista ja näyttelemistä joten sen kautta opin varmaankin äänen käyttöä. 

Ja tulin vahvemmaksi tällä saralla.

Nykyisin joudun tietysti puhumaan/esiintymään niin sen kanssa on oltava sinut. Eli olen voittanut itseni siinä asiassa.

Ehkä olin vähän tyhmä itsekin jossakin vaiheessa ja saatoin sortua kiusaamiseen...joten anteeksi siitä ❤️.

Toinen asia on se, että asetun aina heikompien puolelle myös työelämässä. En hyväksy minkäänlaista kiusaamista, en itseltä enkä toisilta. 

Tämäkin tulee ihan noiden omien kokemusten kautta.

N. 10v. sitten työskentelin Arvostetun psykiatrin/psykoanalyytikon yksityisvastaanotolla. 

Toimin siellä osa-aikaisena avustajana/sihteerinä. Työkavereissa oli muitakin tämän alan rautaisia ammattilaisia.

Viimeistään siellä miulta karisi stereotypiat ihmisistä, että jotkut ovat parempia kuin toiset ihmiset.

Vaikka toiset ovatkin enemmän kouluja käyneitä ja heitä tietenkin arvostan/kunnioitan. Niin kaikki myö ollaan samanarvoisia ja voidaan tulla riippuvaiseksi kenestä vaan😉.

Ja kuuntelemalla toisia ihmisiä saa elämään paljon sisältöä.

Yksi parhaimmista palautteista työstäni on tullut varmasti sieltä... 

"Päivi olet sellainen ihminen joka annat  työssäsi ihmisille energiaa, etkä vie sitä energiaa heiltä pois"... 

Toivon sydämestäni ❤️että tämä tunne on välittynyt myös heille kenen kanssa tätä Oriflame työtä teen. Hän nimittäin tarkoitti kommentillaan juuri tätä työtä.

Olen kokenut myös tässä muutaman vuoden sisällä paljon surua. Rakkaat ihmiset ovat poistuneet elämästä kuka millä tavalla. 

Olen oppinut ajattelemaan, että mikään ei ole ikuista. Täytyy elää tässä hetkessä nyt. Mennyt ei koskaan palaa ja huomista ei osaa kukaan varmasti ennustaa.

Tämä työ on sitä mitä haluan tehdä! Ja haluan kasvaa koko ajan paremmaksi!

Se on mm. auttamista, opettamista, ohjaamista, tukemista ja kouluttamista. 

Sen lisäksi saan toteuttaa omia unelmiani. Tehdä työtä omalla parhaaksi katsomalla tavalla.

Minkälaisia oppeja sie olet elämältäsi saanut?

Onko siulla unelmia? 

❤️T.Päivi