Oletteko tunteneet aikuisiän "kasvukipuja"...

Jotenkin tuntuu hassulta, et juuri tässä iässä, reilu 40v. Olen vihdoin siinä iässä, että hyväksyn itseni sellaisenaan, olen löytänyt itseni, sisimmän, kaikkine virheineni.

Jos siulla on lapsia. Monesti ne alkavat olla sen ikäisiä, että ne ei tarvitse äitiä samalla tavalla enää, kun aikasemmin. Olen alkanut jo miettiä elämää... mitä sitten tapahtuu kun ne lentävät pesästä?
Onko elämä mallillaan muuten...
tarvitaanko enää näin isoa asuntoa? Entä mitä tapahtuu kun eläkeikä lähestyy. Yrittäjällä ei monesti ole rahaa maksaa niin paljon eläkkeitä, kun pitäisi.
>. Omat vanhempani erosivat, kun olin nuori aikuinen.
Lapsuuden kodissa sain pitää äidin sekä isän. Liitto ei ehkä ollut onnellisemmasta päästä, mutta silti koen eläneeni hyvän lapsuuden. Mummokin oli siinä läsnä. Joten kotoa lähtö oli suht turvallinen. Ja itsenäistyminen kävi suht helposti.

Tässä miun työssäni koen samanlaisia tuntemuksia, "kasvukipuja".
Kun nämä "Oriflame lapsoset" kasvavat kyllin isoksi...
täytyy ymmärtää päästää heistä irti. On annettava tilaa ja on annettava ottaa vastuu omasta puustaan. Annettava heidänkin itsenäistyä.

Se jos mikä tuottaa myös niitä kasvukipuja. Ja sen ymmärtää vain sellainen kuka on kokenut saman. Kuten varmasti oma emoni.

Milloin on sopiva hetki? Onko sitä ollenkaan? Uskallanko luottaa? Tarvitaanko miuta enää niin paljon? Olenko tehnyt tarpeeksi? Jättänyt jotakin tekemättä? Kukaan ei oikein sano mitään... olenko tehnyt itseni tarpeettomaksi? Jne.
Paljon kysymyksiä. Mihin ei ole suoria vastauksia.

Onneksi on kanavat kenen kanssa asioita purkaa...
muuten tulisi varmasti hulluksi miettiessään asioita yksin.
Sehän tässä suoramyynnin verkostossa toimimisessa on etu, että aina löytyy joku esim. Oma emo jonka olkapäähän voi nojata.
Et jää koskaan yksin jollet niin itse halua tehdä.
Toki se pitää paikkansa. Mitä ylemmäs kasvaa sen yksinäisempää siellä on.

Elämä jatkuu... ja se oma paikka löytyy kyllä. Kunhan aikaa kuluu... ja kaikki palikat loksahtavat taas paikoilleen.

Ja voin katsoa ylpeänä ympärilleni miten upeita siemeniä olen kaivanut maahan. Ja kuinka syvälle Oriflame puuni juuret yltävät.

❤️t.Päivi